On parempi. Paljon parempi. Olen melkein valmis itseni kanssa. Kohta voisin siis aloittaa jotain uutta.

Koska fiilis on nyt hyvä, tuntuu siltä ettei mene enää kauaa kun oikeasti on elämä koossa ja kasassa. Kaikki mitä oon halunnu, toivonu, unelmoinu. On aika aloittaa elämä.

Mutta mitä ihmettä oon sit tehny tähän asti?? Pistää miettimään.

Voikun sade lakkais.

Turhautus ei ole kadonnut minnekään, ei eteen eikä taakse. Jälleen pyöritän ajatuksia mielessäni: millä saisin energiaboostin aikaan, jotta toimisin? Tekisi niin kovasti mieli edetä. Tehdä jotain.

Tai jos olisi edes jotain mitä odottaa? Laskisi päiviä tapahtumaan X. Mutta ei sellaistakaan.

On vain.

Tuntuu, että olisi saatava jotain aikaiseksi. Mitä? Mitä minun pitäisi tehdä?

On fiilis, että olisi puuhasteltava, toimittava, luotava, tehtävä jotain. Mutta mitä?

Katsoa käsiensä jälkiä, olla tyytyväinen siihen mitä sai aikaiseksi sekä itseensä. Tein jotakin. Mutta mitä?

Siivottava? Virkattava? Järjesteltävä? Puunattava? Kokattava?

Turhauttavaa, mikään ei sykähdä kuitenkaan käyntiin. Moottori on unohtunut asentaa...

Tai no.

Minä kirjoitin.

Joskus on vain tarve saada sanat ajateltua, kirjoitettua ja hyväksyttyä. Kuka ne hyväksyisi, sitä en tiedä, mutta ainakin kaksi ensimmäistä vaihetta voin tehdä itsekin.

Tämä kerta on pelkästään sanojen kypsyttelemistä. Tämän blogin kypsyttelemistä. Miettiessäni, mitkä sanat haluan tänne kirjoittaa?

: ; : Ei se ole sitä, mitä luulet.
      Luuletko sinä tietäväsi, mitä minä luulen?
      Vai luulenko minä tietäväni, mitä sinä luulet?
      Väliäkö sen, ei se ole kuitenkaan sitä, mitä luulet. : ; :